Entäpä sitten mitkä ulkomaalaiset kirjallisuuden klassikot jokaisen kirjallisuuden ystävän tulisi lukea? Eräs esimerkki tällaisesta kirjasta on J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta, josta on tehty myös leffaversio, joka on hurmannut monet sellaisetkin katsojat, jotka luulevat vihaavansa fantasiaa.
Ehdotuksia kirjoista, jotka kannattaa ehdottomasti lukea
J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta tulikin jo mainittua, mutta mitä muita kirjoja kannattaisi ehdottomasti lukea? Ainakin Ag
atha Christien monet teokset, joiden juoni on niin monimutkainen, että sitä voidaan kuvailla jopa luonteeltaan geometriseksi. Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus kuuluu myös ehdottomasti luettavien klassikoiden listalle, samoin kuin Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjakin. Muita tällaisia kirjoja ovat esimerkiksi Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi, J.K. Rowlingin Harry Potter -sarja, Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, George Orwellin Vuonna 1984, Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, Richard Bachin Lokki Joonatan, Umberto Econ Ruusun nimi, J. & W. Grimmin Grimmin sadut I-III, Dan Brownin Da Vinci -koodi, Enid Blytonin Viisikko-sarja, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri, Goscinnyn ja Uderzon Asterix-sarja, Louisa May Alcottin Pikku naisia, Victor Hugon Kurjat, C. S. Lewisin Narnian tarinat sekä A. A. Milnen Nalle Puh. Kuten huomaat, listalta löytyy jälleen myös lapsille suunnattuja teoksia.
Miksi A. A. Milnen Nalle Puhia voidaan pitää klassikkona?
Miksi sitten osa lapsille suunnatuista teoksista, kuten A. A. Milnen Nalle Puh, ovat saavuttaneet klassikon aseman? Eikö ole hieman lapsellista ja naiivia pitää Nalle Puhin kaltaista hahmoa klassikkona? Mielestämme ei ole lainkaan naiivia asettaa Nalle Puhia klassikon asemaan, onhan Nalle Puh hahmo, joka on kiehtonut lapsia ja lapsenmielisiä sukupolvesta toiseen. Nalle Puhin tarinat opettavat jopa aikuisille erinomaisia ja tärkeitä oivalluksia ystävyydestä sekä elämästä yleensä. Nalle Puh -tarinoista tutut mietelauseet ovatkin sellaisia, joita jopa aikuiset jakavat mielellään keskenään. Voidaankin sanoa, että Nalle Puhissa sekä muissa Puolen hehtaarin metsän hahmoissa nyt vain on sitä jotakin!