Moni varmasti muistaa lapsuudestaan sen, kuinka äiti tuuditti meidät uneen nukkumaanmenoajan tultua. Moni muistaa varmasti, kuinka äiti peitteli meidät sänkyyn, pöyhi tyynyn, suuteli otsalle ja asettui sängyn viereen lukulampun valossa. Tästä alkoi jokailtainen seikkailu: milloin matkustimme äidin mukana prinsessa Ruususen linnaan, milloin taistelimme vihollisia vastaan Saapasjalkakissan saappaissa, milloin muutuimme pienen pieniksi Gulliverin matkassa ja milloin kiipeisimme pavunvartta pitkin jättiläisten maailmaan Jaakon selässä.
Moni muistaa tarkasti sen, kuinka jännittävää nukkumaanmeno olikaan joka ilta, kun luvassa oli jokin jännittävä satu. Muistatko sen ihanan tunteen, kun sait itse valita luettavan sadun ja vuorossa oli lempitarinasi? Entä sen kutkuttavan jännityksen, kun et koskaan ollut kuullut satua aikaisemmin? Moni meistä muistaa tarkasti jopa ne kauniit, suuret ja värikkäät kuvat, joita meille luettujen kirjojen sivuilla oli. Satujen lukeminen kuuluu monelle olennaisesti omaan lapsuuteen ja on jättänyt meille lämpimät muistot. Mutta miksi niin moni meistä on unohtanut tämän periaatteen täysin, ja antaa lasten illalla ennen nukkumaanmenoa mieluumin viihdyttää itseään tabletin parissa kuin nauttia satujen jännittävästä maailmasta?
Kiireisessä maailmassa moni valitsee helpoimman ratkaisun – asiantuntijat sanovat, ettei kannattaisi
Moderni maailma erottuu suuresti siitä, millaista elämä on ollut omassa lapsuudessamme. Siinä missä lapsuudessa äiti saattoi toimia päätoimisesti kotona kotiäitinä, edellyttää nykyisenkaltainen maailmanmeno sitä, että niin äiti kuin isäkin puurtavat töissä pitkää päivää, jotta kaikki tarpeelliset kulut saadaan maksettua ja lapsilla olisi aina uusimmat Rieker kengät ja muut tarpeelliset välineet. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmilla ei juurikaan jää sen paremmin aikaa kuin energiaakaan olla omien lastensa seurana tai viettää näiden kanssa aikaa. Siksi pakollisetkin toimet, kuten ruokailut ja iltapuuhat pyritään aina hoitamaan mahdollisimman nopeasti pois alta, jotta väsyneet vanhemmat pääsevät nauttimaan omasta ajasta keskenään. Tällöin monet pienet ihanat asiat, kuten yhteinen satutuokio vanhemman kanssa, jäävät lapselta täysin kokematta. Vaikka vanhemmille tämä onkin helpoin ratkaisu, ovat asiantuntijat yhtä mieltä siitä, että se on vanhempien osalta myös varsin itsekäs teko. Se, että mennään sieltä, missä aita on matalin, ei suinkaan aina ole se toimivin ratkaisu, eikä se ole sitä tässäkään tapauksessa.
Nykyään ei ole lainkaan tavatonta, ettei lapsille lueta kotona ollenkaan. Vanhempi lykkää lapsen käteen mieluummin elektronisen laitteen, jolla lapsi saa viihdytettyä itseään kuin viettää itse konkreettisesti aikaa tämän kanssa. Nykyajan lapset eivät enää läheskään aina ole tietoisia siitä, kuka on Gulliver, mitä Jaakko kasvatti taikasiemenistä, kuka on Saapasjalkakissa ja miten Ruusunen vaipui ikiuneen. Perinteiset sadut ovat monen taloudessa jääneet unholaan. Tällä saattaa kuitenkin asiantuntijoiden mukaan olla huomattavasti suuremmatkin vaikutukset kuin arvaammekaan. Kyse ei ole vain siitä, etteivätkö lapset tuntisi perinteisiä satuhahmoja. Sen lisäksi, etteivät lapset kuule satuja, he eivät myöskään saa aivoilleen sitä virikettä, jota ne kaipaavat kehittääkseen niiden luovaa puolta. Lapsi, jolle on luettu paljon, on usein verbaalisesti ikäisiään kehittyneempi ja monessa tapauksessa nopeammin oppiva, fiksumpi sekä muutoinkin kaikin tavoin etevämpi. Se, että kuulee lapsena satuja, vaikuttaa lapsen elämään pitkälle aikuisuuteen saakka muun muassa uramahdollisuuksien kannalta.