Kattauksen avaaminen eli miksi kokeellinen runous kutsuu aistimaan
Visuaalisen runouden äärelle ei tarvitse saapua tutkijan työkalupakki kainalossa. Riittää, että avaat kirjan, asetat sen hyvään valoon ja annat katseen viipyä ennen kuin alat etsiä selitystä. Harry Salmenniemen teoksen tarkastelu osoittaa, että runon merkityksiä rakentavat sanojen lisäksi esimerkiksi fontit, koko, asettelu, toisto, viivat ja tyhjä tila. Sama pätee lukijan omaan kokemukseen: sivu voi ensin tuntua kuvapinnalta, sitten ääneltä, vasta sen jälkeen lauseelta.
Ajattele kirjan aukeamaa kuin huolellisesti katettua lautasta. Kirjaimet ovat raaka-aineita, fontit niiden rakenteita, valkoinen tila lautasen pohja ja sivun poikki kulkeva rytmi ruokalajin lämpötila. Mitään ei tarvitse hotkaista. Visuaalista runoutta voi lähestyä neljän vaiheen reseptillä: silmäile kokonaisuus, maista tyhjää tilaa, tutki yksityiskohtia ja kuuntele rytmiä. Näin lukemisesta tulee suorittamisen sijaan rauhallinen, aistillinen tuokio.
Visuaalisen runon ainekset puhtaimmillaan
Visuaalinen runous tekee näkyväksi sen, minkä tavallinen lukeminen helposti peittää. Kirjain ei ole vain merkki, joka kuljettaa ääntä tai ajatusta, vaan myös muoto, koko, paino ja pinta. Suuri, tumma sana voi tuntua pysähtyneeltä ja painavalta, kun taas pieniksi sirpaleiksi hajautuva teksti voi synnyttää kiireen, epäröinnin tai hapuilun vaikutelman. Alleviivaus, yliviivaus, laatikot, piirrokset ja erikoiset fontit eivät välttämättä koristele runoa, vaan muuttavat sitä.
Myös valkoinen tila osallistuu aktiivisesti. Se voi olla hengähdystauko, aukko, hiljaisuus tai jopa runon aiheeseen liittyvä tyhjyys. Henriikka Tavin Toivo-kokoelmaa käsittelevässä arviossa tyhjä tila kytkeytyy sekä muotoon että kokemukseen olemassaolon tyhjyydestä, mutta se myös keventää muuten raskasta kokonaisuutta. Tyhjä kohta ei siis ole sivun käyttämätön osa. Se voi olla yhtä ilmaiseva kuin muste, aivan kuten kastikkeen väliin jätetty tila antaa annoksen pääraaka-aineelle mahdollisuuden erottua.
Konkreettisessa runoudessa kielen materiaalisuus nousee erityisen selvästi esiin. Nokturnon esittelyn mukaan huomio kohdistuu kielen visuaalisiin ja äänellisiin ominaisuuksiin, kuten typografiaan ja rytmiin. Runon lukusuunta saattaa jäädä avoimeksi: tekstiä voi seurata tavalliseen tapaan tai katsoa kuvana, jota silmä kiertää vapaasti. Sivun maaperän muodostavat silloin useat yhtä tärkeät kerrokset.
- Typografia kertoo, miten sana painaa, liikkuu tai vetäytyy.
- Asettelu ohjaa katsetta ja voi rikkoa totutun lukusuunnan.
- Toisto rakentaa rytmiä, painotusta ja joskus myös pakonomaisen tunnelman.
- Materiaali muistuttaa, että runo sijaitsee paperilla, näytöllä tai muussa konkreettisessa ympäristössä.
Neljän askeleen resepti sivun äärellä viipyilyyn
Visuaalisen runon lukeminen helpottuu, kun siitä tekee pienen maisteluseremonian. Ensimmäisellä kerralla ei kannata yrittää ratkaista kaikkea. Asetu lukemaan silloin, kun ympärillä on hetki rauhaa, aivan kuten uuden raaka-aineen kanssa kannattaa ensin tunnistaa tuoksu ja rakenne ennen maustamista. Käännä sivua hitaasti ja anna havaintojen syntyä järjestyksessä.
- Silmäile kokonaisuus. Katso ensin aukeamaa lukematta sanoja järjestyksessä. Huomaa, onko sivu tiivis vai väljä, muodostuuko siihen selvä hahmo ja vetääkö katse ylös, alas, reunalle vai keskelle. Ensimmäinen vaikutelma on arvokas, vaikka se olisi vain tunne, kuten levottomuus, rauha tai huvittuneisuus.
- Maista negatiivista tilaa. Tutki valkoisuutta yhtä tarkasti kuin mustia merkkejä. Onko tyhjyys laaja ja avoin vai pieninä rakoina tekstin keskellä? Tuntuuko se tauolta, puutteelta, avaruudelta tai suojalta? Älä täytä aukkoja heti omalla selityksellä, vaan anna niiden olla hetken huokoisia.
- Tutki pienet yksityiskohdat. Valitse yksi kirjain, sana, fontti tai viiva. Vertaa sen kokoa, paksuutta ja sijaintia ympäröivään. Mieti, mitä tapahtuu, jos sama sana toistuu, kutistuu, katkeaa tai joutuu laatikon sisään. Pieni muutos voi vaihtaa koko sivun lämpötilaa, aivan kuten sitruunankuori kirkastaa täyteläisen kastikkeen.
- Kuuntele rytmi. Lue halutessasi ääneen, mutta älä pakota tekstiä yhdeksi suoraksi lauseeksi. Pysähdy kohdissa, joissa sivu pysähtyy, ja kiihdytä, jos toisto tai tiivis asettelu sitä ehdottaa. Rytmi voi syntyä myös pelkästään silmien liikkeestä. Kun sanat, kuvat, hiljaisuus ja toisto liittyvät toisiinsa, runo alkaa soida mielessä.
Menetelmässä ei ole kyse oikeasta järjestyksestä, jonka jälkeen runo olisi hallittu. Neljä askelta muodostavat pikemminkin kierroksen, jonka voi tehdä uudelleen eri päivänä. Digitaalisessa teoksessa mukaan voivat tulla liike, ääni, kosketus ja vuorovaikutus, mutta paperinen sivu tarjoaa oman vahvuutensa: sen painon, koon, reunat ja hitauden. Visuaalisen runouden historia ulottuu vanhoihin kuvallisiin runoihin ja typografisiin kokeiluihin, joten nykyteoskin voi keskustella pitkän kirjallisen ja taiteellisen perinteen kanssa.
Perinteisen lukutavan ja visuaalisen maistelun erot pähkinänkuoressa
Perinteisessä lukemisessa katse etenee usein vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Sana seuraa toista, lause rakentuu lauseen päälle ja lukija odottaa merkityksen täsmentyvän lopussa. Visuaalisessa runoudessa tämä järjestys voi säilyä, mutta sen rinnalle tulee muita reittejä. Katse voi hypätä, kiertää, pysähtyä kuvan kohdalle tai palata samaan kirjaimeen useita kertoja. Merkitystä ei tarvitse metsästää yhdestä piiloviestistä, sillä kokemus voi rakentua muodosta, tilasta, äänestä ja epävarmuudesta.
Asemic writing, eli kirjoituksen kaltainen mutta tavanomaisen kielellisen merkityksen ulkopuolelle jäävä ilmaisu, tekee tämän eron erityisen näkyväksi. Asemista runoutta käsittelevässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka lukukelvottomuus voi paljastaa kirjoituksen materiaalin, kirjan fyysisen muodon ja lukemisen oletukset. Kotimaisessa kokeellisessa runoudessa esimerkiksi Karri Kokon, Satu Kaikkosen ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan teokset avaavat tällaisia kysymyksiä. Myös Harry Salmenniemen Texas, sakset ja Henriikka Tavin Toivo tarjoavat erilaisia tapoja kokea typografia, toisto ja tyhjä tila.
| Lineaarinen lukutapa | Visuaalinen maistelu |
|---|---|
| Etenee sana sanalta | Liikkuu sanojen, muotojen ja tilojen välillä |
| Etsii ensisijaisesti lauseen merkitystä | Havaitsee myös koon, rytmin, painon ja hiljaisuuden |
| Luottaa tuttuun lukusuuntaan | Sallii useita lukureittejä |
| Teksti kantaa päävastuun | Teksti, sivu, kuva ja materiaali toimivat yhdessä |
Pienet vinkit kotikeittiöön ja arjen lukutuokioihin
Visuaalisen runouden kanssa ei tarvitse aloittaa kokonaisesta kokoelmasta. Ota käsittelyyn muutama aukeama, keitä teetä ja varaa vartti ilman tavoitetta päästä loppuun. Selaile ensin, palaa sitten kiinnostavimpaan sivuun. Lyhyt annos auttaa tunnistamaan, millainen lukutapa juuri kyseiseen teokseen sopii. Yksi kirja kaipaa ehkä hiljaista katselua, toinen ääneen lukemista, kolmas rinnalle kynän, jolla voi seurata katseen reittejä.
Paperi kannattaa valita aina kun mahdollista. Sivun koko, painomusteen tiheys, paperin karheus ja kannen tuntu vaikuttavat kokemukseen, etenkin teoksissa, joissa materiaalisuus on osa ilmaisua. Digitaalinen ympäristö voi olla kiinnostava, jos runossa on liikettä tai ääntä, mutta ruudun valo ja vierittäminen muuttavat tilan luonnetta. Olennaista on myös vapauttaa itsensä tulkinnan pakosta. Jos ensimmäinen vaikutus on lämpö, hämmennys, ärsytys tai nauru, se on jo pätevä havainto.
- Valitse pieni lukupala ja anna sille vähintään kaksi katselukertaa.
- Lue paperilta, jos haluat aistia koon, pinnan ja sivun fyysisen tilan.
- Kokeile runon ääneen lausumista, vaikka asettelu näyttäisi ensisijaisesti kuvalliselta.
- Merkitse muistiin yksi kohta, joka vetää katsetta, ilman että selität sitä puhki.
- Palaa samaan aukeamaan eri mielentilassa, sillä visuaalinen runo muuttuu lukijan mukana.
Ota kirja käteen ja luota omaan aistisiipesi kantavuuteen
Visuaalisen runon jokainen lukukerta on hieman erilainen, koska teos ei tarjoa vain yhtä reittiä. Aukeama voi ensin näyttäytyä kuvana, myöhemmin äänenä ja vasta kolmannella kerralla tekstinä, jonka yksittäiset osat alkavat liittyä toisiinsa. Tämä ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan lajin ominainen nautinto. Runous saa jäädä hetkeksi avoimeksi, kuten hyvä ruokalaji saa jättää suuhun useamman samanaikaisen maun.
Kun seuraavan kerran käteen osuu kokeellinen kokoelma, aloita uteliaan nautiskelijan asenteella. Älä kysy heti, mitä runo tarkoittaa, vaan mitä se tekee katseelle, hengitykselle ja sivun hiljaisuudelle. Anna kirjainten liikkua, anna tyhjän tilan kannatella ja kuuntele, millainen rytmi syntyy, kun silmä ja mieli työskentelevät yhdessä. Visuaalisen runon parhaat hetket löytyvät juuri tästä vapaasta vuoropuhelusta, jossa lukija ei murra koodia vaan asettuu kattaukseen.