lukas

Avoin kirja ja kahvikuppi tunnelmallisen takan äärellä

Mitä lehtikritiikin tilalle? Miten algoritmit ja some muovaavat kirjakeskustelua

Mistä löytää rehellinen lukuvinkki kun lehtien palstatyhjenevät Kirjallisuudesta ei ole tullut vähemmän kiinnostavaa, vaikka kulttuurisivujen tila on monissa lehdissä kaventunut ja perinteisiä kritiikkipalstoja on karsittu. Muutos näkyy ennen kaikkea siinä, missä keskustelu tapahtuu. Painetun lehden harkittu arvio ei enää välttämättä odota lukijaa aamukahvin äärellä, vaan kirjavinkki voi tulla vastaan TikTok-videona, podcastissa, kirjablogissa tai kirjaston lukupiirin …

Mitä lehtikritiikin tilalle? Miten algoritmit ja some muovaavat kirjakeskustelua Read More »

Lähikuva vanhan kirjan kuluneista sivuista lämpimässä valossa

Suomentajan näkymätön kädenjälki: Miten kääntää moniäänisyyttä kadottamatta kielen makua?

Kielikeittiön herkkä tasapaino ja moniäänisyyden mausteet Hyvä suomennos muistuttaa onnistunutta ateriaa. Raaka-aineet ovat peräisin toisesta keittiöstä, mutta lopputulos tuntuu lukijan omalla pöydällä valmistuneelta. Kääntäjä joutuu sovittamaan yhteen vieraan tekstin aromit, suomen kielen rakenteen ja lukijan odotukset. Tehtävä ei ole vaihtaa jokaista sanaa toiseen, vaan rakentaa annos, jossa alkuperäisen teoksen lämpö, särmä ja jälkimaku säilyvät. Moniäänisyys …

Suomentajan näkymätön kädenjälki: Miten kääntää moniäänisyyttä kadottamatta kielen makua? Read More »

Kirjainten muodostama avoin kirja- ja lukemisteemainen kuvio

Sanojen tila: Miten lukea ja maistella visuaalista nykyrunoutta?

Kattauksen avaaminen eli miksi kokeellinen runous kutsuu aistimaan Visuaalisen runouden äärelle ei tarvitse saapua tutkijan työkalupakki kainalossa. Riittää, että avaat kirjan, asetat sen hyvään valoon ja annat katseen viipyä ennen kuin alat etsiä selitystä. Harry Salmenniemen teoksen tarkastelu osoittaa, että runon merkityksiä rakentavat sanojen lisäksi esimerkiksi fontit, koko, asettelu, toisto, viivat ja tyhjä tila. Sama …

Sanojen tila: Miten lukea ja maistella visuaalista nykyrunoutta? Read More »

Avoin kirja pöydällä, sivut kaartuvat pehmeässä valossa

Missä kulkee toisen raja? Autofiktion etiikka ja todelliset ihmiset 2020-luvun pohjoismaisessa proosassa

Kun oma tarina lainaa toisen elämää Autofiktio on noussut pohjoismaisessa nykykirjallisuudessa näkyväksi tavaksi kirjoittaa minästä, muistista ja todellisuudesta. Lukija tunnistaa kirjailijan nimen, elämänvaiheita tai julkisuudesta tuttuja tilanteita, mutta samalla teos ilmoittaa olevansa romaani. Tämä ristiriita tekee lajista vetovoimaisen. Se tarjoaa läheisyyttä, jota perinteinen keksitty kertomus ei aina tavoita, ja toisaalta vapautta, jota dokumentaarinen elämäkerta ei …

Missä kulkee toisen raja? Autofiktion etiikka ja todelliset ihmiset 2020-luvun pohjoismaisessa proosassa Read More »

astra