Kielikeittiön herkkä tasapaino ja moniäänisyyden mausteet
Hyvä suomennos muistuttaa onnistunutta ateriaa. Raaka-aineet ovat peräisin toisesta keittiöstä, mutta lopputulos tuntuu lukijan omalla pöydällä valmistuneelta. Kääntäjä joutuu sovittamaan yhteen vieraan tekstin aromit, suomen kielen rakenteen ja lukijan odotukset. Tehtävä ei ole vaihtaa jokaista sanaa toiseen, vaan rakentaa annos, jossa alkuperäisen teoksen lämpö, särmä ja jälkimaku säilyvät.
Moniäänisyys ja murteet ovat kirjallisuuden suolaa. Ne paljastavat, kuka puhuu, mistä hän tulee, mitä hän pelkää ja millaiseen yhteisöön hän kuuluu. Suolaakin voi kuitenkin annostella väärin. Liian runsas murreasu tekee henkilöstä helposti karikatyyrin, liian näkyvä slangi vanhenee hetkessä ja täysin siloteltu yleiskieli syö tekstiltä sen persoonallisuuden. Tässä tarkastelussa käännöstyötä lähestytään kuin huolellista keittiötyötä, jossa lukeminen, kuunteleminen, karsiminen ja ääneen maistaminen auttavat löytämään elävän tasapainon.
Murteiden hauduttaminen ilman teennäistä jälkimakua
Alkuteoksen paikallismurretta ei yleensä voi korvata suoraviivaisesti suomalaisella murteella. Skotlannin englannin kääntäminen savon murteeksi tai sveitsinsaksan siirtäminen turkulaiseksi puheeksi muuttaa helposti henkilön maantieteellistä ja sosiaalista asemaa. Lukija alkaa ajatella hahmoa suomalaisen kartan kautta, vaikka alkuperäinen teksti viittaisi aivan toisenlaiseen historiaan. Samalla murteen poliittinen merkitys voi kadota: vähemmistökieli tai alistettuun yhteisöön liittyvä puhetapa ei ole vain hassu aksentti.
Usein toimivampi ratkaisu on säilyttää puheen poikkeama kirjakielestä, mutta rakentaa se useasta pienestä aineksesta. Sanaston rinnalla huomio kannattaa kiinnittää pronomineihin, verbien taivutukseen, lauserytmiin, partikkeleihin, taukoihin ja sanajärjestykseen. Ilmaus “minä en tiedä” voi muuttua muotoon “en tiiä minä” tai “mie en siitä tiiä”, mutta vaikutelma ei synny yhdestä muodosta. Se syntyy siitä, että sama ääni käyttäytyy johdonmukaisesti koko kohtauksen ajan.
Murretta kannattaa hauduttaa ripauksittain. Yksi tunnistettava taivutusmuoto, poikkeava sanavalinta tai lyhyt rytminen mutka voi riittää avaamaan puhujan taustan. Jos jokainen sana kirjoitetaan voimakkaasti lokalisoituna, lukeminen hidastuu ja henkilö alkaa muistuttaa murreimitaatiota. Dialect in literature and translation tarkastelee juuri sitä, miten kääntäjät tasapainoilevat ei-standardin kielen kirjallisten, sosiaalisten ja poliittisten tehtävien välillä ilman, että ääni pelkistyy karikatyyriksi.
| Karkea murrekorvaus | Vivahteikas suomennos |
|---|---|
| Alkuperäinen paikallismurre korvataan kokonaan suomalaisella murteella | Puheen poikkeama rakennetaan rytmistä, taivutuksesta ja muutamista sanastollisista merkeistä |
| Jokainen virke täytetään murresanoilla | Murreaines toistuu hallitusti, jolloin lukeminen säilyy sujuvana |
| Hahmo kuulostaa tahattomasti koomikkohahmolta | Puhetapa tukee luonnetta, valtasuhteita ja tilannetta |
| Alueellinen suomalainen identiteetti korvaa alkuperäisen taustan | Vieraan kulttuurin ero säilyy, vaikka puhe tuntuu suomeksi luontevalta |
Käytännössä murteen määrää voi tarkistaa lukemalla dialogin ääneen. Jos puhe alkaa kuulostaa näytellyltä, aineksia on todennäköisesti liikaa tai ne ovat liian keskenään samanlaisia. Jos taas jokainen hahmo puhuu samalla tavalla, eriyttäminen on jäänyt vajaaksi. Murre ei ole koristeellinen pinta, vaan tekstin sisäinen käyttöjärjestelmä, joka vaikuttaa siihen, miten henkilö liikkuu suhteessa muihin.
Katuslangin ja puhekielen tuoreet sesongit
Slangi ja nuorisokieli vanhenevat nopeammin kuin pöydälle unohtunut maito. Sana, joka kuulostaa tänään tuoreelta, voi muutaman vuoden päästä tuntua aikansa eläneeltä tai tahattoman huvittavalta. Käännöksessä tämä asettaa erityisen haasteen, koska alkuteoksen slangi voi olla historiallisesti kerrostunutta, alueellista tai tietyn ryhmän sisäistä. Ajankohtaisen suomennoksen ei tarvitse jäljitellä jokaista uutta muotisanaa. Tärkeämpää on tavoittaa puheen energia, nopeus, leikillisyys ja sosiaalinen tehtävä.
Hyvä puhekieli ei tarkoita sitä, että yleiskielestä poistetaan kirjaimia sattumanvaraisesti. Se voi näkyä lyhyempinä virkkeinä, vahvoina partikkeleina, kesken jäävinä ajatuksina, toistona ja vaihtelevana sanajärjestyksenä. Ero syntyy myös tilanteesta. Nuori voi puhua kaverille aivan eri tavalla kuin opettajalle, vanhemmalle tai poliisille. Kääntäjän on siis tunnistettava rekisterin lisäksi puhujan suhde kuulijaan, koska valta ja läheisyys muuttavat kieltä nopeasti.
Ajaton puhekieli on usein parempi valinta kuin hetkellinen muotisanasto. Teksti voi olla sähäkkää ja elävää ilman, että se täytetään ilmauksilla, joiden käyttöikä on lyhyt. Kansainvälinen käännöstutkimus on korostanut, että slangi, kirosanat ja muu ei-standardin kieli kantavat sosiaalista ja poliittista merkitystä, eivätkä ole vain väärää kieltä. Siksi niitä ei pidä silottaa automaattisesti neutraaliksi yleiskieleksi.
- Tunnista ensin puhujan ikä, tausta, yhteisö ja tilanne.
- Arvioi, onko slangin tehtävä luoda huumoria, läheisyyttä, uhkaa, kapinaa vai ulkopuolisuutta.
- Suosi sanoja, jotka ovat ymmärrettäviä mutta eivät sido tekstiä liian tiukasti yhteen tiettyyn vuoteen.
- Vaihtele puheen nopeutta ja lausepituutta, jotta rekisteri ei perustu pelkästään sanastoon.
- Lue kohtaus ääneen ja tarkista, kuulostaako puhe ihmiseltä vai käännöstekniikalta.
Kielisekoitusten ja vähemmistöäänten kypsentäminen
Monikielisessä teoksessa kielet eivät ole vain viestinnän välineitä, vaan ne voivat ilmaista läheisyyttä, koulutusta, valtaa, häpeää ja selviytymistä. Hahmo saattaa vaihtaa kieltä, koska jokin asia on helpompi sanoa äidinkielellä, tai koska toisen kielen käyttäminen avaa pääsyn kouluun, työhön tai yhteisöön. Kääntäjä joutuu tällöin säilyttämään sekä sanojen merkityksen että sen, miksi juuri tämä kieli valitaan juuri tässä hetkessä.
Kaikkea vieraskielistä ei tarvitse kääntää näkyvästi eikä selittää alaviitteillä. Vieraan kielen kaiku voi säilyä nimissä, tervehdyksissä, toistuvissa ilmaisuissa, lauserakenteissa tai siinä, miten hahmo epäröi. Jos alkuperäisteos jättää lukijan hetkeksi ulkopuolelle, sama kokemus voi olla suomennoksessa tarkoituksellinen. Selitys kannattaa tarjota vasta silloin, kun sen puuttuminen estäisi kohtauksen ymmärtämisen. Liiallinen selittäminen tasoittaa tekstin pinnan ja vie siltä osan jännitteestä.
Monikielinen kirjallisuus haastaa ajatuksen siitä, että teos on aina ensisijaisesti yhden kielen sisäinen kokonaisuus. Literature in Motion käsittelee monikielisyyttä ja kääntämistä toisiinsa kietoutuvina luovina ratkaisuina. Myös polyfonia voi syntyä ilman, että kaikki kielet näkyvät erillisinä. Kertojan rytmi, dialogin typografia, tilanteen konteksti ja hahmojen erilaiset varmuuden asteet voivat säilyttää kielten välisen hierarkian suomenkielisessä versiossa.
Monikielistä kohtausta kannattaa käsitellä kerroksittain. Ensin on tunnistettava, mitä lukija ymmärtää ja mitä hänen kuuluu vain aavistaa. Sen jälkeen voi päättää, säilytetäänkö vieraskielinen sana sellaisenaan, avataanko merkitys asiayhteydellä vai rakennetaanko ero suomen rytmiin. Helsingin yliopiston DSpace-julkaisuarkistosta löytyvä aineisto tarjoaa lähtökohdan käännöstieteen ja kieliaineistojen tutkimiseen, mutta yksittäisen tekstin ratkaisut on aina tehtävä teoksen oman kokonaisuuden perusteella.
- Merkitse tekstistä kaikki kielen vaihtumisen kohdat ja kysy, mikä niiden tehtävä on.
- Erota toisistaan tiedollinen ymmärtäminen ja tunneperäinen vierauden kokemus.
- Säilytä toistuvat vieraskieliset sanat, jos ne rakentavat henkilön identiteettiä tai suhdetta yhteisöön.
- Vältä alaviitteitä, jos asiayhteys, rytmi tai myöhempi kohtaus voi kantaa merkityksen.
- Tarkista, ettei suomennos tee alistetun hahmon kielestä epäselvää vain siksi, että hänen äänensä on erilainen.
Kääntäjän keittiön työkalut arjen luovaan työhön
Kääntäjän ammattitaito rakentuu systemaattisesta harjoittelusta, sanaston keruusta ja jatkuvasta maistelusta. Työpöydällä voi olla oma lista henkilöhahmojen toistuvista ilmauksista, puheen rytmistä, kielletyistä sanoista ja tilanteista, joissa rekisteri muuttuu. Tällainen seuranta ehkäisee sen, että yksi ääni alkaa huomaamatta lainata toisen ääntä. Samalla se vapauttaa luovaa energiaa, koska jokaisen ratkaisun ei tarvitse syntyä uudelleen tyhjästä.
Kersti Juva kuvaa Tolkienin suomentamista teoksessa Tolkienin tulkkina, joka tarjoaa konkreettisen näkymän kirjallisen käännöksen pitkäjänteiseen sanatyöhön. Teoksen aihepiiri muistuttaa, että nimet, rytmi, maailmankuva ja kirjallisen äänen jatkuvuus eivät ratkea yksittäisellä sanakirjahaulla. Kääntäjän on kuunneltava koko teoksen hengitystä, aivan kuten kokki arvioi kastikkeen suolaa vasta suhteessa muihin aineksiin.
- Kuuntele alkuperäinen ääni. Lue kohtaus ensin ilman kääntämistä ja merkitse, missä puhe hidastuu, kiihtyy, katkeaa tai muuttuu kohteliaaksi.
- Ryhmittele äänet. Kirjaa jokaiselle puhujalle keskeiset sanavalinnat, lauserakenteet, toistot ja tilanteet, joissa hänen rekisterinsä vaihtuu.
- Valitse näkyvät merkit. Päätä, mitkä erot tehdään sanastolla, mitkä taivutuksella, mitkä rytmillä ja mitkä jätetään asiayhteyden varaan.
- Poista ylimääräinen. Jos murre- tai slangimerkki ei lisää merkitystä, tunnevaikutusta tai henkilöhahmon rakennetta, se voi olla pelkkää pintakoristelua.
- Maista ääneen. Lue dialogi, kuuntele hengitys ja tarkista, että puhe on yhtä aikaa tunnistettavaa ja lausuttavaa.
- Testaa etäisyys. Pyydä toista lukijaa kertomaan, millaisina puhujat näyttäytyvät. Jos kaikki erot selitetään etukäteen, kieli ei ehkä kanna vielä itsenäisesti.
Ammattiyhteisö tukee tällaista työtä tarjoamalla tietoa, koulutusta ja keskustelua. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto edistää kääntäjien ammatillista asemaa, tarjoaa koulutusta ja julkaisee alan kysymyksiä käsittelevää aineistoa. Tukea tarvitaan myös käytännöllisissä asioissa, kuten sopimuksissa, tekijänoikeuksissa ja työrauhan rakentamisessa. Kielen hienovarainen hiominen vaatii aikaa, eikä kiireinen aikataulu saa peittää sitä ammattitaitoa, jolla moniääninen teksti tehdään luettavaksi.
Myös apurahat, vertaiskeskustelut ja työryhmät voivat antaa tilaa kokeilulle. SKTL:n Kopiosto-apurahoja koskevissa ohjeissa mainitaan kirjallisuuden kääntäjät sekä koulutus- ja konferenssiapurahat, joten alan jatkuva oppiminen ei jää vain yksittäisen tekijän vapaa-ajan varaan. Käytännön tasolla jokainen kääntäjä voi aloittaa pienestä: kerää omaa sanapankkia, vertaa eri rekistereitä, kuuntele puhuttua suomea ja pidä kirjaa ratkaisuista, jotka säilyttävät sekä maun että rakenteen.
Näin luot tekstiisi kestävää syvyyttä ja aitoa eloa
Hyvä suomennos tuntuu kotoisalta, mutta jättää suuhun alkuteoksen kiehtovan aromin. Lukija ei välttämättä pysty nimeämään, miksi yksi hahmo kuulostaa pidättyväiseltä, toinen terävältä ja kolmas hieman vieraalta. Hän aistii kuitenkin erot. Tällainen vaikutelma syntyy harvoin yhdestä loistavasta sanasta. Se syntyy toistuvista pienistä valinnoista, tarkasta rytmistä, sopivasta karsimisesta ja siitä, että jokainen ääni saa oman tilansa.
Moniäänisyys ei tarvitse väkinäisiä kikkoja. Se tarvitsee kuuntelemista, kärsivällisyyttä ja rohkeutta jättää jotakin selittämättä. Kun murretta, slangia ja kielisekoituksia käsitellään kuin hyviä raaka-aineita, niiden ominaispiirteet eivät huku voimakkaaseen maustamiseen. Anna tekstille aikaa hautua, lue se ääneen ja kysy jokaisesta kielivalinnasta, mitä se tuo henkilölle, tilanteelle ja lukijalle. Silloin kääntäjän näkymätön kädenjälki muuttuu tekstissä eläväksi, tasapainoiseksi ja pitkään mieleen jääväksi mauksi.